Juho Vehviläinen Kieli on, sopii sanoa.

Mitä paikallisen sopimisen lisääminen antaisi opettajille?

Olen seurannut hyvin huolestuneena Twitterissä käytävää keskustelua kunta-alan ja erityisesti opettajien työsopimuksiin liittyvän paikallisen sopimisen lisäämisestä. Keskustelua ovat käyneet innokkaina OAJ:n, JUKO:n ja KT:n edustajat. Keskustelu on ollut sen verran hyvähenkistä, että haliemojille olisi käyttöä. Keskusteluihin on tullut myös opettajien kysymyksiä siitä, miten paikallisen sopimisen lisääminen tavallista opettajaa hyödyttää. Vastauksia en ole vielä löytänyt, enkä myöskään keksinyt.

Jo nyt ainakin Helsingin peruskouluissa on havaittu, miten tätä paikallista sopimista toteutetaan. Varsinkin kertapalkkioita ja tsa-lisiä myönnetään hyvin kyseenalaisin perustein, eivätkä ne yleensä korreloi hirveän hyvin tasokkaan perustyön vaan lähinnä esimiestä miellyttävän pärstäkertoimen mukaan. Eriäviä mielipiteitä ei kannata esittää, jos haluat näihin päästä käsiksi, vaikka tekisit työsi suurella sydämellä ja laadukkaasti. Sanomattakin on selvää, mitä tämä tekee työyhteisön ilmapiirille.

Opettaja tarvitsisi paikallisen sopimisen sijaan vahvaa edunvalvontaa. Osallistuin keväällä 2018 tuoreena OAJ-valtuutettuna ensimmäisen valtuustokokouksen jälkeiselle illalliselle ja olin kohtuullisen pöyristynyt havaittuani myös KT:n väen kilistelevän laseja OAJ:n pöytäseurueessa. Tämän jälkeen en ole yhdenkään valtuustokokouksen iltaohjelmaan kokenut tarpeelliseksi osallistua.

KT ajaa peruskouluihin vuosityöaikamallia, joka lisäisi vahvasti paikallista sopimista ja heikentäisi opettajan asemaa sekä mahdollistaisi irtisanomisia ja säästötoimenpiteitä kohtuuttoman helposti. En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi OAJ on tässä leikissä vapaaehtoisesti mukana. Kokeilutulokset ovat olleet huonoja, sopimuksia on rikottu ja leikki jatkuu edelleen. Miksi?

Aloitan itse elokuun alussa Helsingin peruskoulujen yhtenä luottamusmiehenä täysipäiväisen opetustyöni ohessa. Jo asettuessani ehdolle sain kysymyksiä siitä, olenko oikeanlainen henkilö luottamusmiestehtävään, koska olen kritisoinut OAJ:n toimintaa niin vahvasti, erityisesti vuosityöaika-asioihin liittyen. Heitin vastapalloon kysymyksen, olenko siis oikea henkilö luottamusmieheksi, koska ajan opettajien etua rohkeasti ja innokkaasti. En saanut vastausta kysymykseen, mutta sen sijaan sain vaalissa toiseksi eniten ääniä, vain kourallisen vähemmän kuin pitkään ja ansiokkaasti palvellut pääluottamusmies. Opettajiston luottamus on ainoa, mikä minua kiinnostaa. On aivan samantekevää, saanko taputuksia olalle OAJ:n herroilta, jos niiden hintana on selkärangattomuus.

Olen useaan kertaan kyseenalaistanut ihmisten motiiveja lähteä ammattiyhdistystoimintaan mukaan. Monelle se tuntuu tällä hetkellä olevan poispääsy raskaasta opetustyöstä. Tämä johtaa siihen, että edunvalvontatyötä ei tehdä vaadittavalla intohimolla. On myös paljon pohdittu, miksi nuoria ei saada mukaan ammattiyhdistystoimintaan. Sille on helppo löytää useitakin syitä.

Tein viime valtuustokokouksessa ponnen, jonka mukaan OAJ:n pitäisi pyrkiä käynnistämään työaikakokeiluja, joissa luokanopettajien opetusvelvollisuutta pudotetaan yhdellä tunnilla. Tein tämän sen takia, että OAJ:n toimintasuunnitelmassa puhutaan työaikakokeiluista, ei pelkästään vuosityöaikakokeilusta. Tämän lisäksi koen, että luokanopettajat ovat peruskoulun opettajista kaikista heikoimmassa asemassa ja panokset neuvottelukierroksilla pitäisi laittaa heidän tuekseen. Ponteni sai täystyrmäyksen. Olin kuulemma loikannut aineenopettajien leiristä luokanopettajien leiriin, ja ehdottamani ponsi liikkuu vaarallisilla vesillä. Onneksi minulla on kahden savolaisen lapsena ja Turussa asuneena helsinkiläisenä taipumusta omatoimiseen ajatteluun, enkä aio luopua ajatuksesta, että kenties näitä ummehtuneita toimintatapoja voisi muuttaa.

Valtuustokokouksessa tuli useasti selväksi, että opetusvelvollisuuksista ja muista tärkeistä edunvalvonnan asioista on jauhettu jo vuosikymmeniä. Muutoksia ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Ehkä olisi aika muuttaa toimintamalleja, niin muutoksen voisi saada aikaiseksi, eikä tarvitsisi alistua KT:n sanelemaan vuosityöaikamalliin. Mielestäni neuvottelukierroksilla pitäisi pienten tasakorotusten sijaan pyrkiä ensin korjaamaan heikoimmassa asemassa olevien opettajien tilanne. En koe, että se olisi esimerkiksi minulta äidinkielen lehtorina pois, jos en itse saisi jollain kierroksella mitään, vaan sillä pystyttäisiin esimerkiksi nostamaan luokanopettajan peruspalkkaa. Monille on silti edelleen tärkeää maksaa sata euroa siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä.

OAJ:n entinen puheenjohtaja Erkki Kangasniemi kruunasi kokouksen puheessaan, jossa hän mm. toivoi järkeä nuorten valtuutettujen ponsiin ja puheenvuoroihin. Hän viittasi mahdollisesti esimerkiksi minun tekemisiini, koska 34-vuotiaana kuulun valtuuston nuorimpiin. Olen tehnyt huolestuneena havainnon, että nuoret valtuutetut ovat kokouksissa hyvin hiljaa, vaikka sanottavaa varmasti olisi. Tällaiset puheenvuorot eivät varmasti kannusta toimintaan. OAJ:llä olisi mahdollisuudet olla aidosti vahva ammattijärjestö, jos pikkusieluisen kyräilyn sijaan annettaisiin aidosti kaikkien kukkien kukkia ja asioista pystyttäisiin keskustelemaan avoimesti, eikä suurimpana meriittinä pidettäisi sitä, kuinka kauan kukin on paikallaan istunut. Valtuusto on tällä hetkellä OAJ:n suurin harkitseva elin. Siihen täytyy saada muutos.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen

Kiitos blogistasi, hyviä huomioita opettajan työstä ja edunvalvonnasta.

Käyttäjän HeidiMalinen kuva
Heidi Malinen

Kiitos tästä puheenvuorosta! Veit sanat suustani. ♥️ OAJ:n on aika profiloitua opettajien edun ajajana. Kuntatyönantaja osaa kyllä pitää huolen itsestään ilman OAJ:n apuakin.

Käyttäjän juvehvilainen kuva
Juho Vehviläinen

Kiitokset positiivista kommenteista! Ne lämmittävät mieltäni. Valitsemani tie epäkohtien esilletuojana vaatii melko paksua nahkaa, koska toisenlaistakin palautetta tulee kyllä, etenkin kritiikin kohteilta...

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

"miten paikallisen sopimisen lisääminen tavallista opettajaa hyödyttää. Vastauksia en ole vielä löytänyt, enkä myöskään keksinyt."

Muilla aloilla paikallinen sopiminen tuo liukumien kautta suuremmat palkankorotukset, mitä pelkät prosentit toisivat. Niitä tuolla paikallisella sopimisella ajetaan. Ja paikallisesti on aina epäkohtia joita halutaan paikata, kuten vaikka aikoinaan lv korvauksen kohdalla tehtiin.

"Osallistuin keväällä 2018 tuoreena OAJ-valtuutettuna ensimmäisen valtuustokokouksen jälkeiselle illalliselle ja olin kohtuullisen pöyristynyt havaittuani myös KT:n väen kilistelevän laseja OAJ:n pöytäseurueessa."

Jo vuosia on esim. paikallisyhdistystasolla luotu suhteita päättäjiin kilistelemällä laseja, sillä monesti asioita viedään eteenpäin jo epävirallisella tasolla. Toki aina voidaan tuo yhdessä kilistely jättää pois jos halutaan, mutta onko siitä mitään hyötyä asioiden ajamisessa.

Edunvalvonta on loppausta ja on erittäin harmillista, että olet siitä pöyristynyt, kuten ilmeisesti muutama muukin. Sillä kaikkea työtä ei tehdä neuvottelupöydässä eikä kerralla, kuten jotkut kuvittevat sen tapahtuvan.

Usein on niin, että suurinta ääntä pitävä ei saa aikaan parasta tulosta vaan se joka osaa keskustella.

Käyttäjän juvehvilainen kuva
Juho Vehviläinen

Ymmärrän kyllä ns. kilistelyn merkityksen. Tässä tilanteessa, jossa OAJ neuvottelee jäsenistönsä mielipiteestä välittämättä vuosityöajasta ja ammatillisen puolen tilanne on mikä on, se on kuitenkin pöyristyttävää ja jopa röyhkeää.

Muilla aloilla paikallinen sopiminen voi hyvin toimiakin. Vuosityöaika (ja paikallinen sopiminen) ei ole toiminut opettajan edun mukaisesti muualla maailmassakaan, joten on kohtuullisen naiivia odottaa, että se Suomessa jostain syystä toimisi loistavasti. Näitä tuloksia on esimerkiksi valtuustossa esitelty aivan riittämiin, mikä tekee tästä tilanteesta entistä absurdimman.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

"Tässä tilanteessa, jossa OAJ neuvottelee jäsenistönsä mielipiteestä välittämättä vuosityöajasta ja ammatillisen puolen tilanne on mikä on, se on kuitenkin pöyristyttävää ja jopa röyhkeää."

Valitettavasti olet tuossa neuvotteluasiassa täysin väärässä. Jäsenistö ei ole yksimielisesti neuvotteluita vastaan. Jossain määrin ei jäsenet ovat niitä jotka vastustavat neuvotteluita, mutta heillä ei ole tässä asiassa äänioikeutta vaikka niin voivat kuvitella.

Järjestöhän olisi erittäin tyhmä jos eri asioista neuvottelisi ja keskustelisi. Toki jos neuvottelulinja on se ettei haluta neuvotella, niin mitä sellaisella järjestöllä tekee? ei yhtään mitään.

Ammatillisella puolella voisi joskus miettiä miten olisi muuttunut palkkaus vs. työ jos muutosta ei olisi tehty.
Palkan määräytyvät tunnit olisivat kadonneet (laki)ja työt pysyneet samana? Haluttu tilanne?

Käyttäjän juvehvilainen kuva
Juho Vehviläinen Vastaus kommenttiin #7

Vain OAJ:n jäsenet saavat äänestää kouluilla tapahtuvassa äänestyksessä siitä, lähdetäänkö vuosityöaikakokeiluun mukaan. Esimerkiksi Helsingissä kokeilua tarjottiin 12 kouluun, joista seitsemässä nimenomaan OAJ:n jäsenet asiasta äänestivät (viiden koulun opettajat sanoivat "ei kiitos" jo ennen äänestystä). Vain kahden pienen alakoulun opettajat halusivat kokeiluun mukaan, muissa kokeilu äänestettiin nurin selkein äänin. Espoossa KAIKKI äänestykset ovat päättyneet siihen, että OAJ:n jäsenet eivät ole halunneet lähteä kokeiluun mukaan. Koko Suomesta YHDEN yhtenäisen peruskoulun opettajat ovat lähtemässä ensi syksynä kokeiluun. Luokanopettajien piirissä vuosityöajalle on jonkinlaista kannatusta, aineenopettajien parista sitä ei löydy käytännössä yhtään. Kokeilu on joka tapauksessa opettajiston haluttomuudesta johtuen niin suppea, ettei sen tuloksista voi tehdä mitään johtopäätöksiä, joten sen voisi yhtä hyvin lopettaa ja pyrkiä neuvottelemaan parannuksista nykyiseen työaikamalliin.

On siis täysin naurettavaa väittää, että vastustus on ei-jäsenten puhetta. Mitkään faktat eivät puolla väitettäsi. Nimenomaan OAJ:n jäsenet ovat kertoneet mielipiteensä ja päättäneet olla lähtemättä vta-kokeiluihin, koska pitävät sitä epäedullisena työaikamallina ja kokeilusopimusta huonona. Ei-jäsenillä ei ole ollut kouluissa asiaan sanomista.

Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen hallitus päätti, ettei Helsingissä enää aloiteta uusia kokeiluja. Voin vakuuttaa, että me olemme kaikki OAJ:n jäseniä. Halukkaita kokeilukouluja olisi tuskin edes löytynyt, mutta halusimme myös osoittaa helsinkiläisille opettajille, että kuuntelemme opettajistoa ja toimimme sen mukaan ja pistämme alueellisesti stopin tälle sekoilulle.

Totta kai asioista pitää neuvotella, mutta vuosityöaika on nopeasti osoittautunut niin typeräksi ja opettajistolle haitalliseksi työaikamalliksi, että siitä pitäisi kyllä pystyä jäsenistön edun nimissä luopumaan, vaikka väärässä oleminen saattaakin jonkun itsetunnolle kolauksen antaa.

En minäkään vuosityöaikaa näin aktiivisesti vastustaisi, jos esimerkiksi peruskoulun aineenopettajien parissa sille löytyisi edes jonkinlaista kannatusta. Sitä ei vaan yksinkertaisesti löydy. Jos löytyisi, kokeilukouluja olisi paljon enemmän, sen verran aktiivisesti tätä on yritetty opettajille ja kouluille tuputtaa.

Karoliina Kettunen

Hyvä Juho! Olit myös minun ehdokkaani luottamusmieheksi, juurikin kaiken sen vuoksi, mistä juuri kirjoitit. Hyvää kesää!

Käyttäjän JukkaKivimki kuva
Jukka Kivimäki

Mihinkä tarvitaan paikallista sopimista opetusalalla?

Siihen että opettajalla olisi mahdollisuus ottaa vastaan haluamiaan lisätyötehtäviä sillon kun niitä on todellisesti tarjolla. Ei koulutusta voida enää järjestää yli 20 vuotta sitten kumotun lainsäädännön mukaisesti, eikä opiskelijoiden kesäkursseja voi ohjata keskellä talvea.

OVTES sopimuksella on laillisesti sovittu toisin mm. työaika- ja vuosilomalakien soveltamisesta. Ensinmainitun osalta työehdot ovat lakia väljemmät. Jälkimmäisen osalta vapaajaksot ovat lakia laajemmat, mutta samalla jäykemmät. Tarvitaan mahdollisuus sopia paikallisesti opettajan kanssa, jotta hän voi halutessaan vastaan ottaa tarjolla olevia työtehtäviä vapaajaksojen rytmityksestä poikkeavasti.

Käyttäjän juvehvilainen kuva
Juho Vehviläinen

Peruskoulun puolella opettajat tarvitsisivat opv-työaikamalliin selkeästi hinnoitellun ja rajatun lisätyönimikkeen, jonka avulla voitaisiin korvata sellaisista työtehtävistä, jotka eivät opettajan varsinaiseen työhön kuulu. Nythän työantajat ja esimiehet käyttävät tätä härskisti hyväkseen, koska "lisätyöstä ei voi korvata". Kyllä sen nytkin pystyisi tekemään, jos haluaisi.

Paikallinen sopiminen on peruskoulun puolella jo nyt johtanut selkeään epätasa-arvoon opettajien ja koulujen välillä. Esimerkiksi Karvi-kokeista ja niihin liittyvästä lisätyöstä on korvattu kouluittain hyvin eri tavoin. Osa opettajista on saanut samasta työstä kohtuullisen korvauksen, osa ei mitään. Tässäkin tapauksessa olisi kaivattu selkeää ja yhtenäistä palkkamallia, ei paikallista sopimista.

Vuosityöajassahan opettaja tekee yhdessä esimiehen kanssa työaikasuunnitelman, jossa työmäärä perustuu "todelliseen tarpeeseen". Tätä todellista tarvetta ei määrittele opettaja vaan esimies ja kunnan rahakirstu. On hieman kohtuutonta, että opettajan palkkataso olisi tulevaisuudessa sidottu hänen neuvottelutaitoihinsa. Vuosityöaikaan siirtyminen vaatisi myös luottamusmiesten määrän suurta lisäämistä, koska ristiriitatilanteita tulisi jatkuvalla syötöllä.

On OAJ:lta hyvin vaarallista tehdä edes kokeilusopimuksia, joissa on paljon tulkinnanvaraa ja niiden toimivuus perustuu osittain työnantajapuolen hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tästä hyvästä tahdosta ei ole nähty pilkahdustakaan. Sijaisilta ja määräaikaisilta nipistetään kaikki mahdolliset rahat ja lomapalkat pois, jos se vaan on mahdollista. Tämänkään takia en ymmärrä, miksi OAJ niin hellyyttävässä yhteisymmärryksessä näistä lisäsäästötalkoista neuvottelee.

Käyttäjän JukkaKivimki kuva
Jukka Kivimäki

OPV järjestelmä on kehitetty luokkamuotoiseen ryhmäopetukseen. Kyseessä on eräänlainen versio moduulityöajasta. Työmoduuliin kuuluu pidettävä oppitunti ja lisäksi epämääräisesti määritelty määrä muita oppitunnin ulkopuolisella ajalla tehtäviä työtehtäviä.

Nykyisessä OPV järjestelmässä opettaja saa saman palkan erimäärästä työtä riippuen kulloisestakin oppimisympäristöstä, samanaikaisten oppijoiden lukumäärästä, oppijoiden orientaatioperustan muodostamasta lähtöosaamisesta ja heidän itsellensä asettamasta tavoiteosaamistasosta. Lisäksi tilanenne muuttuu olennaisesti, jos tuo ryhmämuotoinen oppimistilanne jää kokonaan pois ja oppimisprosessin rungon muodostaa yksilinen osaamisen kehittäminen, jota opettajan tehtävänä on tukea.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset